Vorna
Aamunkoi

por Rifforge

Pedido Samfriman através de Mesa de pedidos

«País»🇫🇮 Finland

«Formato»Full-length

«Gênero»Melodic Death Metal

«Cidade»Tampere/Kangasala, Pirkanmaa

«Disponível para baixar»mp3 | flac | hi-res

«Gêneros adicionais»-

«Data de lançamento»April 21 2023

«Qualidade MP3»320 kbps

«Tamanho»104.62 MB

Lista de faixas

1. Hiljaisuus ei kestä (05:07)

Kun muisto on jo hautautunut
ja puheet puhtaudesta kiiltavat
tayttaa saa maailma tyhjion
Kun kurjuus on jo huuhtoutunut
ja totuus ilman silminnakijaa
joutuin heittaa ensimmaisen kiven
synniton

Kestaa rauha oman aikansa
kun sovun maaperan
kylvaa eripuralla
Niin kai on
etta virheet on tehtava itse
ja menneen oppi menee perille
luodin kanssa yhta matkaa

Hiljaisuus ei koskaan kesta
kauaa yksin
Hiljaisuus kutsuu jonkun
itsensa rikkomaan
Ikuisuus on vain lyhyt hetki
sukupolvi kahden valissa
Yon mustuus vain muistin leski
valmiina uusiin naimisiin

Hiljaisuus kutsuu luokseen
jonkun joka ei nae enaa
lain ja mielivallan rajaa

Hanen pian on kaikki valta
kun paha maan perii
kansan kustannuksella
Niin kai on
etta virheet on tehtava itse
ja menneen oppi menee perille
luodin kanssa yhta matkaa
jos silloinkaan

Hiljaisuus ei koskaan kesta
kauaa yksin
Hiljaisuus kutsuu jonkun
itsensa rikkomaan
Ikuisuus on vain lyhyt hetki
sukupolvi kahden valissa
Yon mustuus vain muistin leski
valmiina uusiin naimisiin

Haluaisin uskoa
mut kaikki loppuu aikanaan
Taivas sinertaa
(haluaisin uskoa)
ei sita mikaan voisi pimentaa
(mut kaikki loppuu aikanaan)

Kun kauhunhuudot vaimenee
uutta vihaa kylvamme
Kun uusi sivu kaannetaan
vanhat irti revimme
Kun ylpeydessa kylvemme
pahuutemme kiistamme
Ikavyydet hyvaan piiloon
kuilun pohjaan heitetaan
Niiden luo ei tieta tehda
muttei liioin sielta pois
Vaikka kaikki kaiut ovat poissa
hiljaisuus ei koskaan kesta
2. Harva päättää hyvästeistään (03:49)

Jokaisella lupauksella
on kohtalon veitsi kurkullaan
Toiveita on suulit taynna
vaan varmuutta huomisesta ei

Harva paattaa hyvasteistaan
Toinen paiva ei koitakaan

Jokaisella laheisella
on paikka maan ja vetten alla
Kaikella on rooli taalla
on viisautta tayttaa omansa
kun aikaa on
Tuonella on turha kayda
ei rakkautta tuonpuoleisesta saa
se on viety meilta pois

Hetken uskoin kai iaiseen
Harva paattaa hyvasteistaan
Toinen paiva ei koitakaan

Helppoa luottaa, etta aikaa
on seuraavaan kertaan
vaikka nyt jo riittamiin
kiitoksiin syita olisi
Kaipausta saa juottaa pitkan aikaa
ei sen janoa sammuttaa voi puhein
tai kukkamerin haikaisevin

Hetken uskoin kai iaiseen
Harva paattaa hyvasteistaan
Toinen paiva ei koitakaan

Jokaisella lupauksella
on kohtalon veitsi kurkullaan
3. Valo (04:12)

Se ei ollut koko totuus
vaikka silta nayttikin
alimman alhosi alla
Puolet sanoin kantavani
ja uskoin
kaikesta puolet kestavani

Kuten valo
ei saa yota kuuna kuihtumaan
mut estaa painajaisien
virran huomiseen
Yossa valo
ei pysty loppuun tieta nayttamaan
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan

Vielakin joskus hamartaa
vaikka sen sanoin kieltaisit
paossa pimean alta
Puolet sanoin kantavani
ja uskoin
kaikesta puolet kestavani
puolestasi

Valo
ei saa yota kuuna kuihtumaan
mut estaa painajaisien
virran huomiseen
Yossa valo
ei pysty loppuun tieta nayttamaan
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan

Ylimielista uskoa
voivansa huuhtoa
arpia keneltakaan
En usko vuorien siirtajiin
siina on riittamiin
jos ei hukutakaan

Valo
ei saa yota kuuna kuihtumaan
mut estaa painajaisien
virran huomiseen
Yossa valo
ei pysty loppuun tieta nayttamaan
mut palaa korkealla
ettet eksy uudestaan
4. Aika pakenee (06:07)

Noinkohan kannattaa pysya paikoillaan
Toimetta ootella ihmetta tapahtumaan

Aika pakenee huoneiden harmauteen
kuin poly
hiljalleen kaiken saa omakseen

Niinkohan hyodyttaa vastuutaan vaistella
Kasvavat katveessa huoletkin huimimmin

Aika pakenee huoneiden harmauteen
kuin poly
hiljalleen kaiken saa omakseen

Laantuisko tuuli, lakkaisi liikkeensa
uinuisko koski, keraisi kuohunsa
jaadakseen suvantoon lepailemaan
Sieltako loydat omatkin unelmat
oottavat kuin ainavihannat puutarhat
uskotellen ettei talvi tulisikaan

Jos on paassyt tanne asti
Jos on joskus maksanut menneista
oppinut virheista, juhlinut elamaa
ja nahnyt sen hiipuvan pois
Tietaa, lopussa mikaan ei odota
ei vapaus, ei jumala
ja aika oli aina arvokkainta

Ja se pakenee huoneiden harmauteen
kuin poly
hiljalleen kaiken saa omakseen
Aamunkoinkin heittaa hampaisiin illan suun
tuudittaa maan rauhaan kierrot kuun

Ennen kuin huomaatkaan
tajuat, etta vaikuttaa sai
vain vuorollaan
5. Kallioilla (03:56)

Ovat vaiti iati kuunnelleet
nahneet maailman muuttuvan
Minunkin murheeni monituiset
kuulleet kielelta liukuvan

Taalla itseni loydan ja taas kadotan
taalla rannoilla, kivilla, kallioilla
Alas lipuvat surut ja karsimykset
Kauas lentavat voitot ja saavutukset

Koskaan eivat minulle vastaan sanoneet
Ehka olisi pitanyt
Luulen, etta minunkin sanani silloin
paremmin olisi pitanyt

Muttei mietita sita nyt

Olen luoksenne kantanut yha uudelleen
elon turhuuden, sodan ja havityksen
Olen sulkenut sisaani salat vuosien
kertonut osan, mutta teille kaiken

Koskaan eivat minulle vastaan sanoneet
Ehka olisi pitanyt
Luulen, etta minunkin sanani silloin
paremmin olisi pitanyt

Muttei mietita sita nyt
nailla rannoilla, kallioilla
6. Muualle (05:10)

Tulvii sisalle kauneutta
aamu ilolla tervehtii
Sylin taydelta laupeutta
muttei minua varten

Vaikkei niissa ole mitaan vikaa

Selviaisiko puhumalla
palan antais itsestaan
Rauhan rikkoisi totuudella
sallis elaman kuljettaa

En tehnyt noista mitaan tietenkaan

Kun ovi sulkeutuu takanani
tyydyn naihin kahleisiini
En kykene irroittamaan
vaikka sielu huutaa taalta pois
Pidan omana tietonani
taman hiljaisen kapinani
On helpompi jaada syliin
tutun pimeyden

Ei maan povi hyvita mitaan
kaiken pitaa minka saa

On pakko menna ennen kuin vajoaa

Kun ovi sulkeutuu takanani
tyydyn naihin kahleisiini
On helpompi jaada syliin
tutun pimeyden

Miksei kaantyisi kannoillansa
menis ihan minne muualle vaan
Muualle vaan
vaikkei tassakaan ole mitaan vikaa
ei mitaan vikaa

Yhden hyva on toiselle vaara
mika kenellekin, sita en paata
En kaipaa hyvasteja
mutta sielu huutaa taalta pois
Yhden hyva on toiselle vaara
mika kenellekin, sita en paata
Kaipaan vain muualle
jonnekin muualle
7. Raja (04:34)

Liian taajaan
kayty on kulkemaan
suuntaan suunnattomaan
Liian kauan
tehty on kuolemaa
hiljaiseen vankilaan

Miksi viivyttaa siirtoaan?

On jo liikaa aikaa
tuhlattu hapeaan
Ei enempaa

Jos vuoden vietti pimennossa
ja kukaan ei kaivannut
Jos nousta koitti jaloillensa
ja mikaan ei riittanyt
Jos tarkein tyonsi laheltansa
ja puheet on puhuttu

Miksei lahtisi jo?

Liikaa painaa
niskassa eilinen
ja mustempi huominen
Suolaa haavaan
saadaan kun lasketaan
mita onneen kai vaaditaan

Silti vielakaan ei oo
myohaista muuttaa suuntaa
vaikka vastavirtaan
Tama todellisuus
on yksi monista
ei lopullisuus

Miksi ylpeyden eessa niin moni polvistuu
se susi on sisimmaltaan
Kuvan, jonka on luonut, voi luoda uudestaan
Onko mitaan, mita kerran katsomalla
viela menettaa voi

Raja on kauempana, kuin kuvitellaan
Palaa uuteen tarinaan

Jos vuoden vietti pimennossa
ja kukaan ei kaivannut
Jos nousta koitti jaloillensa
ja mikaan ei riittanyt
Jos tarkein tyonsi laheltansa
ja puheet on puhuttu

Vielakaan ei oo
myohaista muuttaa suuntaa
vaikka vastavirtaan
Tama todellisuus
on yksi monista
ei lopullisuus
8. Meri (05:20)

Maalaa merenpinta taivasta
niin hyvin kuin osaa
Luopuu taydellisen harhasta
kun sade tyon tahraa

Ei kai voi missaan paattaa olosuhteistaan
sita tekee mita pystyy ennen loppuaan

Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan nakymaa
yksi uhmaa, toinen luovuttaa

Myohaista myrskyssa purjeita kokoon kuroa
taas usko etsii rajojaan
Huonoa onnea ehtii pienen hetken manailla
kunnes ote kirpoaa

Ei kai voi ketaan syyttaa yrityksestaan
niin moni katsoo vieresta ja tekee ei mitaan

Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan nakymaa
yksi uhmaa, toinen luovuttaa

Paatoksen aika on nyt
Voin rimpuilla pintaan
tai vaipua pohjaan
ainaiseen mustaan
Harmaakin kelpaa
jos valkeutta en saa
Kayn aaltoo pain
kayn suoraan pain
Kayn suoraan pain
myrskya jonka alle jain

Nousee tuulia raivoavia
ja puolimatkaan
meri kohti taivasta
Aallonpohjan nakymaa
en pelkaa, en luovuta
9. Aamunkoi (05:47)

"Koita kestaa
jalleen iltaan, sitten helpottaa"
Voimme sanamme saastaa;
tama keha kaipaa murtajaa
ei jatkajaa

Taipuu se suurinkin valhe
todeksi, kun taivuttaa
Liekin, jonka kannoin tanne
koittaa sammuttaa

Aion kayda tuleen uudelleen
ja nahda aamunkoin
Kaskesta kasvaa ennalleen

Vaikka kaikkemme tehdaan
mikaan ei oo varmaa nykyaan
tai pysyvaa

Taipuu se suurinkin valhe
todeksi, kun taivuttaa
Liekin jonka kannoin tanne
koittaa sammuttaa

Aion kayda tuleen uudelleen
ja nahda aamunkoin
Kaskesta kasvaa ennalleen

Se on tehtava nyt
halusin tai en

Aikansa saa taalla kaikki kukoistaa
taas yksi luku jalkeen jo jaa
Tuomittu on meidat kaikki suremaan
sita, mihin kaikkein lujimmin kiinnytaan

Kun savu halvenee...

Naen aamun koittavan
yoni rippeet polttavan
Naen aamun koittavan
ja aloitan

Duração: 44:02

Espectros

Informação adicional

“ «Aamunkoi»: O silêncio deste lugar inquieta pela sua fragilidade, enquanto a vida quotidiana por vezes se torna mais apertada do que um quarto trancado. Uma crueldade esquecida prepara o terreno para uma nova hostilidade, e o medo por um amanhã partilhado convive com a dor de despedidas repentinas e de palavras que não foram ditas a tempo. As margens frias e os penhascos silenciosos conferem à obra uma beleza austera, enquanto o tempo, pousando como poeira em salas cinzentas, torna quase palpável o preço de uma espera interminável.

Aos poucos, a amargura dá lugar a uma determinação obstinada de sair da escuridão familiar, embora ninguém prometa tranquilidade no caminho adiante. O apoio de alguém próximo ajuda a atravessar a noite, mesmo quando as antigas cicatrizes permanecem, e o desejo de recomeçar se revela mais forte do que a vergonha e o medo da mudança. Entre ondas revoltas e terra queimada, fortalece-se a vontade de valorizar uma vida imperfeita - com as suas perdas, os seus laços e uma felicidade que nunca é garantida.

Entre neste mundo austero para sentir quanta força é necessária para decidir enfrentar mais uma manhã.